Sisäinen peto

Oletko kuullut, että jokaisen meidän sisällä asuu sisäinen peto? Jos joudumme tarpeeksi hankalaan tilanteeseen, me voimme pystyä tekemään lähes mitä vain. Kun meitä tarpeeksi pahasti loukataan, niin fiksun ja järkevän ihmisen rooli voi kadota tyystin ja voit saada oikein kunnon hallitsemattoman raivokohtauksen.

Meissä kaikissaon suuri potentiaali hyvään sekä pahaan. Jos olemme joutuneet elämään koko lapsuutemme selkä seinää vasten, se on voinut aiheuttaa sen että luottamus toisiin ihmisiin ja elämän sekä toisten hyvyyteen on kadonnut täysin.

Mikä sitten pystyisi kesyttämään tällaisen pedon? Tarvitaan toimintaa ja voimakkaiden rajojen vetämistä. Ennenkaikkea tärkeimpiä asioita ovat ehtymätön rakkaus ja myötätunto. Jokainen meistä kaipaa turvallisuuden tunnetta, lämmintä rakkautta ja hyväksyntää. Sitä että joku välillä ottaa syliin ja silittää.

Kevätterveisin Serena, 246.

Lapset ja vanhemmat

Oletko koskaan miettinyt, miksi lasten ja vanhempien välit rikkoutuvat niin, ettei lapsi pidä enää yhteyttä iäkkäisiin vanhempiinsa? Toki syy voi olla ruuhkavuosissa ja kiireissä, mutta valitettavan usein lapsen ja vanhemman välit voivat olla täysin poikki. Poikkeuksetta tämä herättää myös säälin tunnetta, koska monet vanhukset kokevat olonsa varsin yksinäisiksi.

Syynä tähän voi olla lapsen kasvatus, millaiseksi hän koki elämänsä lapsuus – ja nuoruusvuosinaan. Oliko koti tunnekylmä, eli lapsi ei saanut itkeä tai nauraa silloin kun siltä tuntui. Kokiko hän olonsa halveksituksi  ja naurettiinko hänen tunteilleen ja puheilleen. Kokiko hän kenties sen, että muita sisaruksia kohdeltiin paremmin kuin häntä.

Kokiko lapsi olonsa turvattomaksi ja sen, ettei häntä rakasteta eikä hänestä välitetä juuri sellaisena kuin hän on.

Soittelemisiin, Serena, 246.