Edesmenneet unissa

Onko sinulle käynyt koskaan niin, että olet nähnyt sinulle läheisen edesmenneen ihmisen unessasi? Me olemme nukkuessamme sellaisella taajuudella, että vainajien on helpompi lähestyä meitä.

Ihan elävän tuntuisen vainajan ilmestyminen uneen auttaa meitä surun käsittelyssä, koska se tuo tunteen elämän jatkumisesta rajan toisella puolella. Meidän alitajuntamme ohjaa meidän uniamme ja edesmenneiden rakkaidemme ilmestyminen uniin tuo mieleen hyviä muistoja ja tunteen tärkeästä viestistä.  Saamme lohtua ja myös tunnemme yhteyttä pois nukkuneeseen läheiseen.

Surun käsitteleminen on erittäin yksilöllistä. Jotkut haluavat keskustella menetyksestään ja jotkut haluavat olla yksin. Joku ei halua puhua menetyksestään ja yrittää jatkaa elämäänsä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Suru pitää kyllä käsitellä ennemmin tai myöhemmin.

Keväisin terveisin Serena, 246

Miten kohtaat toisen ihmisen

Tuntuuko sinusta vaikealta tavata juuri läheisen ihmisen menettänyt henkilö? Itselläni tämä on ajankohtaista, ja täytyy myöntää että olen niin itsekäs että mietin miten pystyn sen tekemään. Pelkään sanovani jotain väärää tai olevani liian surkea itsekin, koska kyseessä on oman aikuisen lapsensa menettänyt henkilö.

Läheisensä menettänyttä henkilöä ei kumminkaan pidä jättää yksin, sinun ei tule välttämättä sanoa hänelle mitään. Voit sanoa otan osaa ja halata, jos hän haluaa halauksia. Tärkeintä on kumminkin se, ettet hylkää häntä yksin. Tutulle läheisensä menettäneelle voi tarjota esimerkiksi siivousapua tai ruoanlaittoapua.

Tärkeämpää on kuunnella läheisensä menettänyttä kuin itse kertoa jotain kokemuksistaan. Surun käsittely vie aikansa, sille ei ole minkäänlaista määräaikaa.

Serena, 246.

Tsunami

Siitä on nyt kulunut kaksikymmentä vuotta, kun kuulimme valtavan hyökyaallon iskeneen kauko-idässä ja aiheuttaneen 230 tuhannen ihmisen kuoleman. Siellä oli myös lukuisia suomalaisia lomailemassa ja moni heistä, 179 kappaletta, menehtyi tässä ikävässä onnettomuudessa. Muistan erään laulajan perheineen kuolleen ja tulevan presidentin kiivenneen puuhun turvaan säästyen menehtymiseltä.

Silminnäkijä kertoi veden muuttuneen harmaaksi, ensiksi vetäytyneen ja eläimet, tässä vaiheessa ravut, lähtivät pakenemaan vuorille.  Eläimiä kannattaakin seurata, koska ne aistivat herkällä kuulollaan vaaran lähestymisen. Sen jälkeen valtavan korkeat vesimassat syöksyivät maalle vieden mukanaan ihmiset ja sortivat rakennukset. Tämä tuhoisa luonnonkatastrofi vaikutti yhdentoista valtion alueella.

Katastrofin aiheutti valtava maanjäristys Intian valtamerellä, jonka ansiosta hyökyaallot etenivät jopa 800 kilometriä tunnissa vauhdilla rannoille.

Tätä nykyä Intian valtamerelle on rakennettu uusia varoitusjärjestelmiä, mutta nämä tapahtumat kertovat siitä että emme voi ikinä aavistaa sitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Soittelemisiin, Serena, 246.

 

 

 

Järkytys

Tämän viikon maanantaina meidät saavutti todella järkyttävä suru-uutinen. Itse olin menossa juuri hammaslääkärille, kun tyttäreni laittoi minulle viestin Whatsappiin, että Janne on kuollut. Minulle tuli todella outo ja epätodellinen olo istuessani hammaslääkärin tuoliin. Nuori komea mies, miksi ihmeessä hänet oli ammuttu.

Olin seurannut Petollisia, siksi juuri tämä koski ja oli kuin isku mahan alle. Rauhallinen ja hiljainen mies, vielä hyvin nuori. En ollut muistanut hänen olleen homoseksuaali, mikään hänessä ei antanut tähän aihetta olettaa. Olin lukenut aiemmin jutun lehdestä, mutta en osannut yhdistää sitä häneen.

Vasta kotona sain tietää  asiasta lisää. Häntä rutkasti vanhempi miesystävä oli hänet ampunut. Täysin turha odottamaton kuolema, jota tutkitaan nyt murhana. Varmasti hänen lähipiirilleenkin järkyttävä menetys tämä hänen äkillinen menettämisensä, koska moni muukin ulkopuolinen on erittäin järkyttynyt tästä asiasta. Luin sosiaalisesta mediasta kommentteja, joissa minua askarrutti ihmisyyden puuttuminen.

Elämä jatkuu kuitenkin eteenpäin, tämä oli muistutus siitä että mitä tahansa odottamatonta voi tapahtua. Voimia läheisille.

Soittelemisiin, Serena, 246.

Suru-uutinen

Eilen minut tavoitti tieto lähisukulaiseni kuolemasta. Tämä tieto ei nyt sinänsä ollut yllättävä, koska hänen elämäntapansa olivat sellaiset, ettei niitä kukaan kestä pitemmän aikaa. Tähän johtivat hänen omat valintansa yli 30 vuoden ajalta.

Kuolema on aina lopullinen, koska siinä päättyy ihmisen elämänpolku täysin tämän elämän osalta. Hän oli vajaat kaksi vuotta minua vanhempi, joten hänen elämänsä ei ollut kovin pitkä tällä kertaa.

Tiedän että hänellä on tytär, mutta en kuollaksenikaan muista äidin nimeä eikä hän ole lasta koskaan tunnustanut. Sanoin veljelleni että mehän hänet peritään,  jos lapsen äitikään ei ole nimennyt häntä lapsen isäksi. Elämme siis surullisia mutta mielenkiintoisia aikoja.

Soittelemisiin, Serena, 246.