Oletko oikealla polulla

Sanotaan että elämä on matka, josta pitäisi nauttia. Mutta meidän pitää myös asettaa elämällemme jokin päämäärä. Olen myös kuullut, että ne asiat, joita elämässämme pitää tapahtua, tulevat tapahtumaan. Ne ihmiset, jotka meidän tulee kohdata, osuvat eteemme. Jos meillä on jokin kohtalo, se tulee myös eteemme ennenmmin tai myöhemmin.

Kun olemme oikealla polulla, ennen pitkää positiiviset yhteensattumat tulevat eteemme.  Palapelin palaset loksahtelevat vaivatta paikoilleen.  Myös innostus siivittää kulkuasi kohti asettamaasi päämäärää.

Mutta jos vain istumme kotona, harvempi tulee meitä sieltä noutamaan. Jos haluamme saavuttaa jotain, meidän tulee esimerkiksi osallistua tiettyyn koulutukseen, hakea uutta työpaikkaa tai lähteä liikkeelle jos haluamme kohdata tietyn henkilön jossakin.

Soittelemisiin, Serena, 246.

Pelot estävät elämästä

Samalla kun juutumme menneisyyteen emmekä halua tehdä uutta ja virkistävää muutosta, menetämme myös mahdollisuuden kokea jotain ihan uutta ja erilaista, voimme menettää myös mahdollisuuden saavuttaa unelmiamme.

Meille on mahdollista luoda itsellemme kokonaan uudenlainen elämä. Meille tulee uusia virkistäviä ideoita ja ajatuksia, olemme valmiita myös kokemaan jotain ihan uutta ja hämmästyttävää.

Mutta ihminen on sen verran hämmästyttävä olento, että hän haluaa kynsin hampain pitää kiinni kaikesta saavuttamastaan, vaikkei hän sen keskellä nauttisikaan aidosti elämästään. Hänestä tuntuu, että entisestä luopuminen on jotain aivan hirveää ja kauhistuttavaa.

Syvällä sisimmässämme on myös pelko yrittää tehdä jotain uutta.  Pelkäämme niin kovasti epäonnistumiste, että juutumme vanhoihin tylsiin kuvioihin pelkästään pelkojemme vuoksi. Taas unelmamme lykkääntyvät.

Soittelemisiin, Serena, 246.

 

 

Muutoksen sietäminen

Asioista luopuminen ja muutoksen hyväksyminen ovat kärsivällisyyden oppiläksyn lisäksi haastavimpia elämänläksyjä omalla henkisellä elämänpolullamme. Joskus voimme tarrautua menneisyyteen kynsin ja hampain ajautuen totaaliseen uupumukseen ja masennukseen.

Ihminen kuitenkin uudistuu muuttuen koko ajan matkalla lapsuudesta vanhuuteen. Lopulta sinusta voi tuntua siltä, ettei mitään vanhaa ole enää jäljellä. Jostain syystä emme kuitenkaan hyväksy elämässämme olevaa jatkuvaa muutosta. Ne pelottavat meitä suunnattomasti, koska me haluamme olla niinkuin ennenkin, vaikka yhteiskuntakin muuttuu koko ajan suunnattomasti. Mutta kuitenkaan emme voi jatkuvalle muutokselle yhtikäs mitään.

Meidän kannattaa muistaa, että jokainen ikävältäkin tuntunut muutos on myöskin meille upouusi mahtava mahdollisuus saavuttaa jotain ihan uutta ja upeaa elämässämme.

Soittelemisiin, Serena, 246.

 

 

Riippuvuuksista

Riippuvuuksista tulee yleensä mieleen tupakka, huumeet ja alkoholi. Nykyään lapset,  nuoret ja aikuisetkin voivat olla erilaisista maksullisista peleistä riippuvaisia.

Mutta niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ruoka voi olla riippuvainen. Usein ihmiset lohduttavat itseään syömällä jotain makeaa ja hyvänmakuista tai suolaista ja energiatiheää naposteltavaa. Annoskootkin voivat olla liian isoja kulutukseen nähden.

Epäterveelliset ruoat ovat sangen edullisia terveellisiin ruokiin nähden. Senkin takia niitä on helppo hankkia ja niihin on myös tyypillistä jäädä koukkuun. Tämä voi aiheuttaa syyllisyyttä, ahdistusta, masennusta ja itseinhoa.

Usein napostelemalla voidaan paeta tylsyyttä ja ahdistusta, mutta noidankierre syntyy kun alat himoita yhä enemmän ja enemmän niin sanottuja kiellettyjä ruokia. Ei saisi olla kokonaan kiellettyjä ruokia, annoskokoa ja määriä tulisi vain rajoittaa. Napostelun tulisi kohdistua hedelmiin ja esimerkiksi dipattaviin kasviksiin.

Soittelemisiin,  Serena, 246.

Maailma muuttuu

Muistaakseni seurasin puoli seitsemän ohjelmaa ja näin erään entisen vähemmistöihin kuuluvan kansanedustajan haastattelun. Hän kertoi kirjoittamistaan lastenkirjoista. Ensimmäisen kirjan nimi oli muistaakseni Roni ihastuu poikaan ja toisen kirjan nimi oli Roni pukeutuu hameeseen.

Tietty on hienoa, että tabuja ravistellaan välillä ja näistä asioista puhutaan julkisuudessakin. Mutta mielestäni on normaalia, jos poika haluaa pukeutua joskus mekkoon ja leikkiä nukella, saati olla tyttöjen kanssa. Nämä eivät mielestäni ole merkkejä, että hän olisi syntynyt väärään sukupuoleen. Eikä luonnollisesti toisinpäinkään. Onko erilaisuus uusi normaali?

Jos olen mielestänne vanhanaikainen, olen syntynyt lankapuhelimien aikana ja internettiä ei ollut silloin olemassa edes mielikuvituksessani. Yhteiskunta on muuttunut vuosien vieriessä valtavasti, eikä mikään ole enää niinkuin ennen. Ovatko kaikki muutokset hyviä, ehkä eivät, ainakaan minun mielestäni. Tosin onhan näistä tietokoneista ja älypuhelimista hyötyäkin 🙂

Ihanaa elokuun jatkoa,

toivottelee, Serena, 246.