Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Eilen oli jälleen Suomen itsenäisyyspäivä,  jolloin siniristilippumme hulmusi tangossa. Oletko koskaan ajatellut, millaista meillä olisi jos Suomi ei olisi itsenäinen valtio, vaan Venäjän suuriruhtinaskunta tai jotain vastaavaa? Meillä olisi varmasti asiat vielä nykyistäkin huonommin ainakin yhteiskunnan tukien osalta.

Itse en niin päässyt tunnelmaan, koska olin töissä leijonanosan päivästä. Illalla katselimme tyttären kanssa linnanjuhlia. Ne olivat jollain tavalla erilaiset minun mielestäni. Siellä oli jotenkin nuorekkaampi tunnelma kuin ennen. En tiedä, olenko väärässä, koska en ole jaksanut niitä kovin ahkerasti katsoa mutta tyttäreni innostui katsomaan vaikka yritin houkutella jollekin toiselle kanavalle.

Esiintyjät olivat ainakin nuorekkaampia, suosittu Juha Tapio tanssitti juhlavieraita. Hämminkiä aiheutti niin sanottujen uusnatsien järjestämä varjojuhla sananaikaisesti. Toisaalta hekin tuovat sanontaa, onko Suomi enää niin itsenäinen kuin ennen.

Soittelemisiin, Serena, 246

Muutoksen sietäminen

Asioista luopuminen ja muutoksen hyväksyminen ovat kärsivällisyyden oppiläksyn lisäksi haastavimpia elämänläksyjä omalla henkisellä elämänpolullamme. Joskus voimme tarrautua menneisyyteen kynsin ja hampain ajautuen totaaliseen uupumukseen ja masennukseen.

Ihminen kuitenkin uudistuu muuttuen koko ajan matkalla lapsuudesta vanhuuteen. Lopulta sinusta voi tuntua siltä, ettei mitään vanhaa ole enää jäljellä. Jostain syystä emme kuitenkaan hyväksy elämässämme olevaa jatkuvaa muutosta. Ne pelottavat meitä suunnattomasti, koska me haluamme olla niinkuin ennenkin, vaikka yhteiskuntakin muuttuu koko ajan suunnattomasti. Mutta kuitenkaan emme voi jatkuvalle muutokselle yhtikäs mitään.

Meidän kannattaa muistaa, että jokainen ikävältäkin tuntunut muutos on myöskin meille upouusi mahtava mahdollisuus saavuttaa jotain ihan uutta ja upeaa elämässämme.

Soittelemisiin, Serena, 246.