Me kaikki koemme elämässämme enemmän tai vähemmän kriisejä. Kukaan meistä ei pysty välttelemään niitä, eikä se ole elämän tarkoituskaan. Me emme voi elää pelkästään omalla mukavuusalueellamme, vaikka kuinka haluaisimme.
Kun koemme raskaita asioita ja koemme niiden aiheuttaman kivun, kasvamme samalla henkisesti ihmisinä. Opimme lisää myötätuntoa ja silmämme avautuvat lisää, kun koemme elämämme kasvattavan meitä entistäkin vahvemmiksi.
Kaipaus on se meidät liikkeelle paneva voima, jonka vuoksi lähdemme liikkeelle etsimään täyttymystä elämäämme. Siksi etsimme ja lähdemme uteliaina etsimään uudenlaisia seikkailuja ja samalla oppimaan uusista kokemuksista lisää.
Mutta meidän täytyy myös hiljentyä, esimerkiksi meditoiden edes hetkeksi, jotta kuulisimme välillä sielumme ja henkioppaidemme ohjauksen ja enkeleiden sekä valonauttajien viestit.
Serena, 246.
