Maailmankaikkeus

Pyysin taas viestiä Alisteir Crowleyn korteilta, ja sieltä tipahti eteeni Suuren Arkanan kortti Maailmankaikkeus. Tätä korttia pidetään koko pakan parhaimpana korttina, sillä Narri on aloittanut aikoinaan matkan ja tämä matka päättyy tähän Suuren Arkanan viimeiseen korttiin, jota myös Maailma -kortiksi kutsutaan.

Tätä korttia pidetään loppuunsaattamisen korttina, eli kyseessä voi olla valmistuminen tai jonkin muun syklin päättyminen elämässä. Universum eli maailmankaikkeus on kumminkin rajattomasti täynnä kaikenlaisia mahdollisuuksia, maailma on avoin meille kaikille.

Kortti edustaa myös saavutuksia, päätöksiä ja menestystä, sen vuoksi nyt on aika nauttia elämästä. Nyt on myös aika matkustella ja laajentaa maailmankuvaa, nyt  olet sen todellakin ansainnut.

Jos kaipaat jotain uutta, tule seuraamaan enkeliviesti.fi :n tiktoklähetyksiä. Sieltä löytyy kaikkea mielenkiintoista.

Soittelemisiin, Serena, 246.

 

Pelot estävät elämästä

Samalla kun juutumme menneisyyteen emmekä halua tehdä uutta ja virkistävää muutosta, menetämme myös mahdollisuuden kokea jotain ihan uutta ja erilaista, voimme menettää myös mahdollisuuden saavuttaa unelmiamme.

Meille on mahdollista luoda itsellemme kokonaan uudenlainen elämä. Meille tulee uusia virkistäviä ideoita ja ajatuksia, olemme valmiita myös kokemaan jotain ihan uutta ja hämmästyttävää.

Mutta ihminen on sen verran hämmästyttävä olento, että hän haluaa kynsin hampain pitää kiinni kaikesta saavuttamastaan, vaikkei hän sen keskellä nauttisikaan aidosti elämästään. Hänestä tuntuu, että entisestä luopuminen on jotain aivan hirveää ja kauhistuttavaa.

Syvällä sisimmässämme on myös pelko yrittää tehdä jotain uutta.  Pelkäämme niin kovasti epäonnistumiste, että juutumme vanhoihin tylsiin kuvioihin pelkästään pelkojemme vuoksi. Taas unelmamme lykkääntyvät.

Soittelemisiin, Serena, 246.

 

 

Muutoksen sietäminen

Asioista luopuminen ja muutoksen hyväksyminen ovat kärsivällisyyden oppiläksyn lisäksi haastavimpia elämänläksyjä omalla henkisellä elämänpolullamme. Joskus voimme tarrautua menneisyyteen kynsin ja hampain ajautuen totaaliseen uupumukseen ja masennukseen.

Ihminen kuitenkin uudistuu muuttuen koko ajan matkalla lapsuudesta vanhuuteen. Lopulta sinusta voi tuntua siltä, ettei mitään vanhaa ole enää jäljellä. Jostain syystä emme kuitenkaan hyväksy elämässämme olevaa jatkuvaa muutosta. Ne pelottavat meitä suunnattomasti, koska me haluamme olla niinkuin ennenkin, vaikka yhteiskuntakin muuttuu koko ajan suunnattomasti. Mutta kuitenkaan emme voi jatkuvalle muutokselle yhtikäs mitään.

Meidän kannattaa muistaa, että jokainen ikävältäkin tuntunut muutos on myöskin meille upouusi mahtava mahdollisuus saavuttaa jotain ihan uutta ja upeaa elämässämme.

Soittelemisiin, Serena, 246.