Juuri lapsuudessa kohdatut traumat tekevät sen, ettei lapset enää halua ollenkaan aikuisina olla tekemisissä omien vanhempiensa kanssa. Tämä on äärettömän surullista, mutta ei ole mitään mustavalkoista, koska asiassa on aina kaksi eri puolta.
Minä asuin maalla ja meillä oli maatila. Tämä tarkoitti automaattisesti sitä että varsinkin meidän kahden vanhimman lapsen piti osallistua ahkerasti maatilan erilaisiin töihin ja minun piti hoitaa kahta nuorempaa sisarusta. Jo nuorena huomasin että minua muutama vuosi nuoremmalla veljellä ei ollut lainkaan samoja velvollisuuksia kuin minulla.
Ajattelin jo lukioikäisenä lähteväni muualle ja mietin samalla miten onnellinen olisinkaan kun saisin luoda ihan ikioman pienen elämäni. Vuosien vieriessä olenkin ihan omin päin tehnyt useita eri asioita, mihin ei ole tarvinnut keneltäkään muulta lupaa kysyä.
Soittelemisiin, Serena, 246.