Muistan vielä kun olin nuori, silloin jaksoin melkeinpä ihan mitä vain. Teinkin pitkiä työpäiviä joskus jopa viikon jokaisena päivänä ja jaksoin vielä lähteä ulos juhlimaan työpäivän jälkeen.
Nyt kun olen saavuttanut kultaisen keski-iän, jaksaminen on alkanut asettaa rajojaan. En käy ollenkaan ulkona juhlimassa. Korkeintaan iltakävelyllä koiran kanssa 🙂 Nukuttaa alkaa aikaisin ja unikin voi tyssätä muutamaan tuntiin aamuyöllä.
Eläkkeelle jääminenkin alkaa olla ajatuksissa. Siihen vain on melkein 20 vuotta aikaa eläkeikien noustua radikaalisti. Lisäksi eläkkeen määrä ja sillä pärjääminen mietityttää, niinkuin varmaan monia muitakin.
Nykyään monella on unelmissa varhainen eläkkeellejääminen sijoitusten ja osinkotulojen turvin. Tähän vaaditaan pitkäjänteistä ja järjestelmällistä sijoittamista ja sijoittumista hyväpalkkaiseen työhön.
Nautitaan vielä alkavan elokuun lämpimistä illoista,
Soittelemisiin, Serena, 246.